Poliittisesti sitoutumaton Suomalainen Naisliitto ry on perustettu vuonna 1907
edistämään tasa-arvoa, tukemaan naisten vaikutusvaltaa yhteiskunnassa,
toimimaan hyvinvoinnin lisäämiseksi sekä kannustamaan naisten henkistä kasvua ja itsensä toteuttamista.
......
......
Yhteystiedot:
Suomalainen Naisliitto ry
Aurorankatu 17 A 11,
00100 Helsinki
Puh. 0440 699 277
sähköposti: naisliitto@kolumbus.fi
- Perustaminen
- SNL:n toiminta vuosikymmenten saatossa
- Kirjallista valistustoimintaa
- Naisten ääni -lehti
- Suomalaisen Naisliiton puheenjohtajat
Perustaminen
Maaliskuussa 1907 pääsivät Suomen naiset ensimmäisen kerran käyttämään äänioikeuttaan. Ensimmäiseen yksikamariseen eduskuntaan tuli valituksi vain 19 naista. Vaalitappion tunsivat kärsineensä ainakin nuorsuomalaiset naiset, joiden 14 ehdokkaan joukosta vain kaksi oli tullut valituksii: Lucina Hagman ja Alli Nissinen.
Monien mielestä asian korjaamiseksi oli tehtävä jotakin. Erityisesti huolestunut tilanteesta oli Lucina Hagman, joka viritti ajatuksen nuorsuomalaisten naisten yhteenliittämiseksi; olisi perustettava uusi liitto, jonka tehtävänä olisi ennen kaikkea valistuksen ja kansalaiskasvatuksen antaminen naisille. Hänen ehdotuksensa sai kannatusta ja asiassa ryhdyttiin pikaisiin toimiin. Huhtikuussa 1907 julkaistiin kehotus, jossa toivottiin nuorsuomalaisten eli perustuslaillisten suomenmielisten naisten liittyvän valtakunnalliseksi järjestöksi, jonka tehtävänä olisi:1. Yleisen ja yhteiskunnallisen sivistyksen levittäminen ja syventäminen varsinkin naisten keskuudessa.2. Harrastuksen herättäminen yleisiin asioihin ja yhteiskunnallisen sekä muun elämän aloilla tarvittavien parannusten edistäminen ja kehittäminen.3. Eri kansanluokkien luottamuksellinen lähentäminen toisiinsa ja kansallisen yhteistunnon syventäminen.Kesäkuun 2. -3. päivä 1907 Helsingissä pidettiin perustava kokous.
SNL:n toiminta vuosikymmenten saatossa
Laajan toiminnan suppea selostus löytyy alla olevan sisällyluettelon mukaisesti linkkejä napauttamalla:
- Toiminta keskittyy koulutukseen
- Kesäjuhlat
- Esitelmien aiheita vuosina 1908-1929
- Esitelmien aiheita vuosina 1930-1972
- Esitelmien aiheita vuosina 1973-1983
- Aloitteita ja lausuntoja
- Naisasialiikkeen suosion lasku ja sotien vaikutus toimintaan
- Sotavuodet katkaisevat tasaisen toiminnan
- Naisasialiikkeen uusi nousu
Suomalainen Naisliitto on pyrkinyt valistamaan jäsenkuntaansa levittämällä heidän keskuuteensa hyödyllisiä ja sivistäviä kirjasia. Jo ensimmäisiltä luentopäiviltä vuodelta 1907 toimitettiin levitettäviksi seuraavat alustukset: Aleksandra Bergroth: Puutarhanhoidosta,
Ida Godenhjelm: Ravinnon käyttämisestä,
Rafael Erich: Perustuslakiemme pääpiirteet,
Tekla Hultin: Suomen asema Venäjän valtakunnassa ja
Th. Rein: Yhteiskunnallinen kysymys.
On selvää, ettei liitolla ollut varoja tällaiseen kustannustoimintaan joka vuosi, vaan tyydyttiin jäsenkirjeissä mahdollisimman tarkasti selostamaan ajankohtaisia kysymyksiä ja referoimaan mielenkiintoisia alustuksia. Jäsenkirjeitä eli kiertokirjeitä keskushallitus onkin lähettänyt osastoille useampia vuosittain. Niissä on informoitu jäsenistöä tulevista tapahtumista ja esitetty ehdotuksia osastojen toiminnan järjestämiseksi. Vuosien varrella on kustannettu joitakin esitelmiä, jotka ovat sisältäneet uusia asioita tai ajatuksia, ja joihin naisliittolaisten on haluttu perusteellisemmin tutustuvan:
- 1916 Lucina Hagman: Siveellisen kasvatuksen laiminlyöminen kouluissamme ja lehtinen, joka selvitti naiskokoomusaatetta.
- 1917 Laura Harmaja: Kunnallislait ja kunnallinen elämä Lucina Hagman: Asevelvollisuuskysymyksestä
- 1923 Lucina Hagman: Olisiko ajateltavissa, että suomalaiseen kansanainekseen lukeutuvat naiset ensi vaaleissa muodostaisivat yhteisen vaaliliiton mennen vaaleihin omilla listoillaan? Ja saataisiinko siten useampia naisedustajia eduskuntaan?
- 1924 Ida Sarkanen: Kauanko aiotaan väärinkäyttää kärsivällisyyttämme? (Kustannusosakeyhtiö Rosman kustannuksella, liitto lunasti - RH)
Edellä mainittujen lisäksi on liitto mahdollisesti monistuttanut ja levittänyt seminaarien esitelmiä osastojen informoimiseksi.
Aatteitaan Suomalainen Naisliitto on koettanut levittää myös sanoma- ja aikakauslehtien välityksellä. Naisliiton johtohenkilöt ovat olleet taitavia kynänkäyttäjiä ja heidän kirjoittamiaan artikkeleita on ilmestynyt useissa lehdissä. Erityisen huomion ansaitsevat Helle Kannilan asialliset kirjoitukset, joissa hän osoitti perehtyneisyytensä palkka- ja verotuskysymyksiin.
Vuonna 1905 perustettiin Naisten Ääni -lehti, jonka päätoimittajana oli 22 vuotta Maikki Friberg, jonka elämäntyö läheisesti liittyi Suomalaiseen Naisliittoon ja Nais- , , asialiitto Unioniin. Naisten Ääni -lehdestä tuli maamme pitkäikäisin naisasialehti, '" joka seurasi 40 vuoden ajan naisasialiikkeen toimintaa meillä ja muualla. Sen avustajakuntaan kuuluivat monet aikakauden "etevimmät" naiset. Suomalaisen Naisliiton toimintaa lehdessä seurattiin tarkasti aina sen perustamisesta alkaen, ja kun Maikki Friberg kuoli v. 1927, siirtyi Naisten Äänen toimittaminen sen monivuotisten avustajien käsiin eli Suomalaisen Naisliiton harteille. Liiton piiristä lehden toimituskuntaan ovat kuuluneet mm. Hellin Hendolin, Elsa Hästesko, Dagmar Karpio, Tilda Löthman, Elin Malin, Hymni Nyyssönen, Anni " Rautiainen. Todellisia lehden kantajavoimia olivat Helle Kannila ja Hilja Vilkemaa, joka oli päätoimittajanakin useita vuosia. Lehden sivuilta välittyy runsaasti Suomalaisen Naisliiton toimintaa, sen iloja ja suruja.
Ajoittain lehden levikki oli hyvinkin laaja, joten sen asema naisten valistajana oli merkittävä. Naisliittolaisille se merkitsi yhdyssiteitä aatesisariin. Naisten Ääntä kehotettiin lukemaan ja kannattamaan. Vuosikertomusten mukaan se kuluikin ahkerasti naisliittolaisten käsissä; sen artikkeleita luettiin ompeluilloissa ja sitä tilattiin osastojen kustannuksella yleisiin laitoksiin, esim. kirjastoihin, sairaaloihin, oppilasasuntoloihin. Naisten Ääni -lehteä tuettiin myös taloudellisesti, ja kun sitä kustantamaan perustettiin v. 1930 kannatusyhdistys, merkitsivät Naisliiton osastot ja yksityiset jäsenet sen osakkeita.
Taloudelliset vaikeudet kohosivat kuitenkin ylivoimaisiksi, joten lehden säännöllinen ilmestyminen lakkasi sotavuosien jälkeen. Vuosina 1946-1949 toimitti Göta Salovius omalla kustannuksellaan kerran vuodessa ilmestyvän joulualbumin, mutta sen toimittaminen ei kannattanut. Tähän päättyi Naisten Äänen ansiokas taival.
Suomalaisen Naisliiton jäsenlehdeksi perustettiin vuonna 1981 Minna-lehti. Lehteä, joka sai nimensä Minna Canthin mukaan, on toimitettu muutama numero vuodessa. Sitä ovat toimittaneet sekä liiton keskushallitus että liiton osastot vuorotellen.
Suomalaisen Naisliiton puheenjohtajat
Suomalaisen Naisliiton puheenjohtajat ovat olleet maamme naisliikkeen merkkihenkilöitä ja yleensä yhteiskunnallisia vaikuttajahahmoja monella muullakin alalla. He ovat olleet oppineita, rohkeita ja kaukonäköisiä persoonallisuuksia, joiden työ on ollut tunnettua ja tunnustettua.- 1907-1909 Tekla Hultin, fil.tri
- 1909-1914 ja 1922-1927 Lucina Hagman, prof.
- 1914-1922 ja 1932-1934 Olga Oinola, opettaja
- 1927-1932 ja 1953-1969 Hilja Vilkemaa, opetusneuvos
- 1934-1946 Hedvig Gebhard, talousneuvos
- 1946-1953 Ida Sarkanen, fil.maisteri
- 1969-1970 Helle Kannila, kirjastoneuvos
- 1970-1974 Pirkko Aro, kansanedustaja
- 1974-1980 Inkeri Savolainen, rouva
- 1980-1989 Raija Virtanen
- 1989-1994 Vappu Hakkarainen
- 1994-1995 Tuula Nieminen
- 1995- Paula Starck
- Pirjo Norvama
- Päivi Mattsoff
- 2004 - 2007 Marja-Riitta Tervahauta
Liiton ensimmäinen puheenjohtaja Tekla Hultin sai ensimmäisenä naisena Suomessa tohtorinarvon v. 1896. Suomalaisen Naisliiton johdossa hän toimi pari vuotta erittäin ansiokkaasti, mutta päästyään kansanedustajaksi 1908 hänen toimintansa painopiste siirtyi eduskuntatyöhön.
Suomalaisen Naisliiton syntysanojen lausuja Lucina Hagman oli liiton peräsimessä kaikkiaan 10 vuotta. Hänen elämäntyönsä on mittava ja osoittaa ennakkoluulottomuutta ja kaukonäköisyyttä. Hän valmistui opettajaksi ja oli Minna Canthin ohella innokkaimpia yhteiskouluaatteen kannattajia. Kun Helsinkiin monien vaikeuksien kautta lopulta saatiin ensimmäinen suomenkielinen yhteiskoulu v. 1886, kutsuttiin Lucina Hagman sen naispuoliseksi johtajattareksi. Tässä tehtävässä hän oli aina vuoteen 1899, jolloin hän perusti Uuden yhteiskoulun, jossa sai toteuttaa opettajan ja pedagogin taitojaan.
Koulutyössä Hagman painotti erityisesti koulun merkitystä oppilaiden henkisenä kasvattajana ja tyttöjen kasvatuksen perinpohjaista muutosta. Kasvatusperiaatteistaan hän julkaisi v. 1900 kirjasen Kasvatus rakkauteen. Yhteiskunnallisista kysymyksistä olivat naisasia, raittiusasia ja rauhantyö Lucina Hagmanin kiinnostuksen kohteina. Lucina Hagmanin määrätietoiseen persoonallisuuteen kuuluivat periaatteet: vapaus, oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, ja hänen korkeimpana ihanteenaan oli ihmisyysaatteen toteuttaminen. Lucina Hagman oli perustamassa monia yhdistyksiä, esim. v. 1892 Naisasialiitto Unionia, v. 1896 Opettajatarkotiyhdistystä, v. 1899 Martta-yhdistystä. Näissä yhdistyksissä hän oli ennen kaikkea innoittaja ja suunnannäyttäjä. Naisasialiitto Unionin puheenjohtajana hän oli 22 vuoden ajan.
Naisten oikeuksia Lucina Hagman puolusti myös lukuisten lehtikirjoitusten avulla. Hän lausui myös jo edellä mainitut Naisten Ääni -lehden syntysanat ja kuului sen toimituskuntaan useita vuosia. Lisäksi hän kirjoitti elämänkerralliset teokset Fredrika Bremeristä ja Minna Canthista. Lucina Hagmanin lukuisiin luottamustehtäviin kuului vielä toimiminen kansanedustajana vv. 1907-08 ja 1916-17. SNL:n 20-vuotisjuhlissa Porissa v. 1927 hänet kutsuttiin liiton kunniapuheenjohtajaksi. Lucina Hagmanin täyttäessä 75 vuotta hänelle myönnettiin professorin arvonimi. Suuren rauhanystävän mieltä masensivat maailmaa repineet sisällissodat ja suursodat, ja viimeiset vuotensa ennen kuolemaansa 1946 hän vietti maaseudun rauhaan vetäytyneenä.
Suomalaista Naisliittoa luotsasi 21 vuoden ajan Hilja Vilkemaa (s. 24.12.1887). Hän tuli mukaan naisasiatyöhön siirryttyään Turusta Helsinkiin opiskelemaan. Suomalaisen Naisliiton toiminnassa hän oli v:sta 1910, jolloin hän tuli järjestön sihteeriksi. Siitä lähtien osallistui Hilja Vilkemaa SNL:n toimintaan aina kuolemaansa saakka ollen liiton ansioituneimpia johtajahahmoja. Vaikka hänen puheenjohtajakautensa sattuivat naisasiatyön kannalta hiljaisiin kausiin, hän jaksoi aina luottavaisin mielin tähyillä tulevaisuuteen. Hänen aloitteestaan ryhdyttiin liitossa entistä pontevammin työskentelemään Minna Canthin työn tunnetuksi tekemiseksi; perustettiin Minna Canth -opintokerhoja, vietettiin Minna Canth -juhlia ja edistettiin muistomerkkiasiaa.
Hilja Vilkemaan toimesta perustettiin useisiin osastoihin nuorisokerhoja, millä hän halusi painottaa opiskelun ja valistuksen tärkeyttä.
Paitsi SNL:n keskusvaltuuskunnassa ja -hallituksessa toimi Hilja Vilkemaa aktiivisesti myös Helsingin osastossa vetäen mm. sen nuorisokerhoa. SNL:n lisäksi Hilja Vilkemaa kuului moniin muihin yhdistyksiin, kuten Naisasialiitto Unioniin, Suomen Opettajain Raittiusliittoon ja Naisjärjestöjen Keskusliiton johtokuntaan. Paitsi järjestöihminen, Hilja Vilkemaa oli myös innokas lehtinainen. Naisten Äänen toimitukseen hän osallistui 1910-luvulta lähtien ja oli sen päätoimittajana useita vuosia. Hänen kynänsä jälki piirtyi milloin asiallisena, milloin kepeän humoristisena, ollen tyyliltään lennokasta ja mukaansa tempaavaa. Naisten Äänen ohella hän toimitti mm. Raittiuskasvatus-lehteä ja Suomen Naisten lehteä.
HiIja Vilkemaan kirjoituksia on esiintynyt n. 50 julkaisussa. Näiden kirjoitusten kautta välittyivät hänen laajat ja monipuoliset tietonsa elämän eri aloilta.
Hilja Vilkemaa oli oppiarvoltaan filosofian maisteri - arvosanat yleisestä historiasta sekä suomenkielestä ja kirjallisuudesta. Hän oli opettajana Helsingin Tyttönormaalilyseossa, jonka oppilaat ovat luonnehtineet häntä eloisaksi, innostavaksi ja oikeudenmukaiseksi. Läpi elämänsä hän säilytti kiinnostuksensa uuteen tutkimukseen ja kirjallisuuteen. Hänen arvokas kirjakokoelmansa muodostaa Suomalaisen Naisliiton kirjaston perustan. Hilja Vilkemaa osallistui myös poliittiseen elämään ollen Edistyspuolueen kansanedustajana vuosina 1920-22 ja Helsingin kaupunginvaltuutettuna vuosina 195164 sekä osallistuen useiden lautakuntien työskentelyyn. Suomalaisen Naisliiton ja sen Helsingin osaston sekä Vapaamielisten Liiton aloitteesta Hilja Vilkemaalle myönnettiin opetusneuvoksen arvonimi hänen 75-vuotispäivänään. Naisliiton kunniapuheenjohtajaksi hänet kutsuttiin v. 1968. Pitkän päivätyön tehtyään Hilja Vilkemaa kuoli 8.12.1976.
Suomalaisen Naisliiton toiminnassa on myös Helle Kannilan vaikutus ollut merkittävimpiä. Hän tuli mukaan liiton toimintaan 1910-luvulla ja oli sen jälkeen eräs liiton kantavista voimista. Helle Kannila (s. 20.5.1896) oli myös koko maamme naisasialiikkeen kokoavia ja kantavia voimia. SNL:n lisäksi hän kuului Naisasialiitto Unioniin ja Naisjärjestöjen Keskusliiton johtokuntaan, jonka puheenjohtajana hän oli v. 1938-1947. Naisasiatyössä hän oli ennen kaikkea kiinnostunut naisten ansiotyöstä, koulutuksesta, samapalkkaisuudesta ja oikeudenmukaisesta verotuksesta. Kaikin tavoin hän pyrki edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoista kehitystä. Paitsi SNL:n puheenjohtajana hän oli liiton Minna Canth -kerhon vetäjänä ja Helsingin osaston puheenjohtajana ja sihteerinä useita vuosia. Helle Kannila toimitti mm. Naisten Ääntä, Hälläpyörää, Opintotoveria, Kansanvalistus-lehteä ja Kirjastolehteä ja oli Kirjastolehden päätoimittaja v. 1948-1967. Hän kirjoitti myös päivälehtiin, joten hänen kirjoittamiensa artikkeleiden määrä kohoaa useisiin satoihin. Helle Kannila opiskeli yliopistossa kirjallisuutta ja hänet vihittiin maisteriksi v. 1919.
Jo opiskeluaikanaan Kannila oli kiinnostunut kirjastotoimesta ja hänestä tulikin maamme kirjastoalan kehittäjä. Hän oli valtion kirjastotoimen johtaja v. 1921-49, jolloin hän siirtyi Yhteiskunnallisen korkeakoulun kirjasto-opin lehtoriksi. Tästä virasta hän jäi eläkkeelle v. 1963. Sivutoimenaan Helle Kannila koulutti Kansanvalistusseuran kirjeopistossa kirjastonhoitajia. Kirjastonhoidon alalta hän julkaisi muutamia kirjoja painottaen erityisesti kirjavalinnan tärkeyttä. Kirjastoneuvoksen arvonimi hänelle myönnettiin v. 1949. Eläkevuosinaan Helle Kannila keskittyi Minna Canthin tuotannon ja henkilöbibliografian laatimiseen. Jo v. 1944 oli ilmestynyt Minna Canthin kirjekokoelma, jonka toimituksessa mukana olivat Helle Kannila ja Hilja Vilkemaa. Helle Kannila toimitti v. 1967 Minna Canthin kirjallisen tuotannon hakuteoksen ja sai juuri ennen kuolemaansa viimeisteltyä laajennetun Minna Canthin kirjekokoelman, joka ilmestyi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantamana v. 1973. Vaikean sairauden murtamana Helle Kannila kuoli 3.11.1972.