BLOGI

LÄHETTÄKÄÄ BLOKIKIRJOITUKSET OSOITTEESEEN : toimisto@suomalainennaisliitto.fi

Tuulikki Ritvanen kirjoittaa 27.4.2024

 

Himolukijan mansikkapaikka: Rakas Eeva Kilpi, Nämä juhlat jatkuvat vielä

Oikean mansikkapaikan löysin, kun sain luettavakseni Anna-Riikka Carlsonin kirjoittaman kirjan Eeva Kilvestä. Kirja oli nautintoa alusta loppuun.

Kustantajana Anna-Riikka Carlson tunsi Eeva Kilven tuotannon ja piti siitä kovasti. Sitten, tavattuaan kirjailijan, hän tunnustaa: Sinä jäit minuun. Aloin kirjoittaa kohtaamisistamme muistiinpanoja… sitten sinä ehdotit, että kokoaisin ne kirjaksi.

Lämpimästi kirjailijan vanhenevaa olemusta seuraten, hänen elämäänsä ja teoksiansa muistellen ja siteeraten kirja tuo lukijalle elävästi ja kauniisti koko Kilven tuotannon, ajatusmaailman ja eetoksen. Taidolla Carlson liittää Kilven ja omat elämänkokemuksensa vyyhdeksi arkea ja juhlaa, lukemista, kirjoittamista ja kokemista.

Eeva Kilpi sanoo haluavansa kirjoittaa kauniita, totuudellisia ja aitoja kirjoja. Vilpittömyys on kestävämpää kuin tekninen taituruus. Hän näkee kauneutta luonnossa, eläimissä ihmissuhteissa, mutta myös välinpitämättömyyttä ja rumuutta, mikä tekee hänet surulliseksi ja vihaiseksikin. Hän uskaltaa tarpeen tullen suuttuakin hyvän asian puolesta.

Aika ja metsä ovat arvokkainta. mitä voimme toisillemme antaa, nyt 96-vuotias Eeva Kilpi sanoo kirjassa.

 Eeva Kilpi ja Suomalainen Naisliitto

 Tulee mieleen lähes kymmenen vuoden takainen Eeva Kilven vierailu Helsingin yhdistyksessä.

Olin tuolloin virkistystoimikunnassa ja ajattelimme kutsua hänet Aurorankadulle. Olihan häneltä juuri ilmestynyt pitkästä aikaa kirjoja, Sininen, Punainen ja Valkoinen muistikirja. Lahden kaupunginteatteriin oli tulossa hänestä tehty näytelmä.

Laadimme Kilvelle pitkän kutsukirjeen. Aikamme odotettuamme saimme viestin. Sisaren kuolema oli järkyttänyt häntä niin, että hän sanoi voimansa valuneen pois eikä hän uskonut voivansa kertoa meille enää mitään sellaista mitä ei hän olisi jo kirjoissaan kertonut.

Olin seuraavana kesänä mökillä ja eräänä päivänä huomaan puhelimestani, että Eeva Kilpi soittaa! Hän oli tullut toisiin ajatuksiin. Hän sanoi selvinneensä suurimmasta masennuksestaan ja sanoi mielellään tulevansa, jos kutsu on vielä voimassa. Olihan se!

Mieleeni on erikoisesti jäänyt, miten ihastuksissaan hän oli kirjastostamme. Hän ei ollut osannut ajatella, että me arvostimme niin paljon kirjoja. Hän jäi sinne unelmoimaan niin kauaksi aikaa, että hänet piti todella houkutella sieltä lähtemään kotiin.

Minulla oli mukana hänen kirjansa Muistojen aika. Siihen hän kirjoitti omistuskirjoituksen Sydämellisin kiitoksin 18.10.2016 Suomalaisen Naisliiton Helsingin osaston kodissa.  Kodissa! Voisiko sen lämpimämmin sanoa?

Helsingin osasto kävi Lahdessa katsomassa Eeva-näytelmän ja mukaan saimme Siiri Äiteen, Naisten Äänen suojelijan. Väliaikakahveilta huomasin Siirin hetkeksi hävinneen. Vähän jo ennätin huolestua; hän oli aina niin nopea käänteissään. Sieltä Siiri tuli hetken päästä konjakkilasi kädessään: Tämä se on poikaa kahvin kanssa. Pittää pirteenä koko ropan, tuumasi tuolloin 91-vuotias Siiri.

Evakkotyttöjä kumpikin, Eeva ja Siiri. Siiri ei juuri lukenut eikä kirjoittanut, Eevalle kirjat ja kirjoittaminen olivat koko elämä. Suomalaisia sisukkaita naisia molemmat!

 --------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

 

LUCINA KASVATTI RAUHANTEKIJÖITÄ  yli 100 VUOTTA SITTEN

Rakkaus on Lucina Hagmanille suurin kaikista. Kirjassaan KASVATUS RAKKAUTEEN hän sanoi mm:

   Tieto katoo, viisaus tulee voimattomaksi, mutta rakkaus ei milloinkaan katoa. Pankaamme tiedon ja viisauden ja suuruuden sijaan rakkaus, niin olemme löytäneet avaimen uuteen elämään kansojen kesken. Rakkauden puhdas oppi on oleva se uudisviljelys, jota me tahdomme harjoittaa ja joka lopullisesti on ravitseva kaikki maailman kansat.

   Rakkauden onnea tuottava salaisuus on siinä, ettei se omaansa etsi. Se antaa eikä ota. Se ei kadehdi, kosta eikä himoitse. Nero ja valtioviisaus, väkipakko ja tappoaseet seuralaisineen, ovat kantaneet tuskaa ja kuolemaa kilvessään, muta rakkauden aate on tulevan elämän saattajana. Rakkauden aatetta ei voi kukaan meiltä riistää, sitä viljelkäämme ja sen palvelijoiksi tehkäämme kaikki nousevat sukupolvet. Ennen ei lopu vääryys ja väkivalta maan päältä, ei yksityisestä eikä kansainvälisestä elämästä ennen kuin rakkaus on kohonnut ihmisluonnoksi ja johtaa ihmisten toimet. Rakkaus on oleva meidän määrämme pää.

   Se rakkaus, johon Lucina Hagman tahtoo kaikki kasvattaa, ei ole pehmeää ja hempeää tunteilemista ja myöten antamista, vaan se on rehellistä, voimakasta jaa syvää tunnetta. Se on rakkautta, joka tukee ja nostaa, vapauttaa ja ilahduttaa. Se antaa paljon, mutta se vaatii myös paljon. Ja tämä rakkaus on kohdistettava niin isänmaahan kuin koko ihmiskuntaan, niin lapsiin kuin aikuisiin, niin miehiin kuin naisiin.

Naisten Ääni- lehti 1.kesäkuuta 1933, No 10 s. 138 Lucina Hagmanin 80 v päivän 5.6.1933 kunniaksi, ote kirjoittaja HC:n eli Helle Cannelinin tekstistä.          

Kirjoitti Kirsti Ojala  Oulussa 28.10.2023

Katso tiedosto sivun alareunasta!

________________________________________________________________________

 

Tasa-arvomuseo puuttuu Suomesta

Mitä mieltä sinä olet? Tarvitaanko Suomeen tasa-arvomuseo? Suomalaisen Naisliiton hallituksen mielestä vastaus on ”kyllä”.

”Kiitos viestistäsi ja kiinnostavasta ehdotuksestasi Suomeen perustettavasta tasa-arvomuseosta. Mielestäni ideasi on hyvä. Toivotan onnea ja menestystä hankkeelle!” Thomas Blomqvist, Pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministeri.

”Kuulostaa erinomaiselta idealta. Se voisi samalla kertoa olemassa olevista tasa-arvon innovaatioista.” Eva Biaudet, kansanedustaja.

"Suomi on edelläkävijä tasa-arvo asioissa maailmanlaajuisesti ja tämän vuoksi ajatus tasa-arvo museosta on kannatettava, jota mielelläni omalta osaltani olen edistämässä".  Johanna Ojala-Niemelä kansanedustaja.

Ei ole sattuma, että hallituksessa on nuoria naisministereitä, jotka ovat omalla sitkeällä yrittämisellä nousseet politiikan huipulle vaatimattomista lähtökohdista huolimatta maassa, jossa kaikilla on mahdollisuus opiskella joka asteella ja vieläpä ilmaiseksi. Ei ole myöskään sattuma, että brittiläinen Financial Times nimesi äskettäin pääministeri Sanna Marinin yhdeksi maailman vaikutusvaltaisimmista naisista.

   Mutta tätä ennen oli talsittu pitkä tie kohti tasa-arvoa. Oli ollut vastoinkäymisiä sekä jarrutuksia, naisten vähättelyä, tytöttelyä. Tasa-arvo naisten ja miesten välillä alkoi vähitellen vuonna 1870, kun suomalainen Maria Tschetschulin suoritti ensimmäisenä naisena julkisen ylioppilastutkinnon Pohjoismaissa. Vuonna 1907 valittiin ensimmäiseen eduskuntaan 19 naista. Vuonna 2000 saimme Suomeen ensimmäisen naispresidentin jne.

Tämä kaikki on ollut mahdollista valtiossa, jossa perustuslakiin on kirjattu syrjinnän kielto ja velvoite edistää sukupuolten tasa-arvoa.

   Miten tasa-arvo näkyy ja kuuluu museokentällä? Vuonna 2021 Suomessa oli 151 ammatillisesti hoidettua museota, jotka ylläpitivät 328 museokohdetta ja näissä museoissa oli vierailijoita 4,3 miljoonaa kokoontumisrajoituksista huolimatta. Ei-ammatillisia museoita on useita satoja. Suomessa on museoita autolle, arktiselle ilmastolle ja tielle, on kelloille ja koruille, leikkimiselle ja oluelle mutta tasa-arvolle omistettua museota ei ole.

   Olisi kyllä makeeta saada suomalaisen naisen tarina saman katon alle. Pohdinnan paikka?

Raili Ilola

Suomalaisen Naisliiton hallituksen jäsen

Suomalaisen Naisliiton Tornion yhdistyksen hallituksen jäsen

Mielipide julkaistu Lapin Kansassa 15.12.2022

 
< Toukokuu 2024 >
Ma Ti Ke To Pe La Su
29300102030405
06070809101112
13141516171819
20212223242526
27282930310102